Taide syntyy tuskasta.

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Away from home


Mä istun vaarin työpöydän ääressä ja katselen ikkunasta kun Nummela hautautuu lumeen. Katselen kun hiutaleet leijailee hiljalleen maahan.

29.12.2009

Klo 21.27

Mä en pysty ajattelemaan selkeästi.
Mun sydämeen sattuu ja maha kääntyy ylösalaisin.
Mä pelkään aivan helvetisti sun puolesta,
mä oon aivan saatanan hermostunut
ja tuntuu et oksennan kohta pelosta.

I can't do this.


Mä esitän että kaikki on hyvin.
Mä esitän etten välitä.

Mut kyllä mä välitän.
Mikään ei ole hyvin.
Mä sanon että luotan suhun,
mutten todellakaan luota.

Samaan aikaan oon

Kateellinen
Vihainen
Huolestunut
Peloissani
Häpeissäni
Ja tulossa hyvää vauhtia hulluksi.

Yksi nimi.

*****.

Mä en kestä enää.
Mä en usko että sä lopetat ajoissa.
Sä oot menny liian pitkälle jo hyvän aikaa.

Mä haluan olla ajattelematta sitä.
Mä en halua muistaa.
Mä haluan unohtaa.
Mä en jaksa olla huolissani kaiken aikaa.

Me oltiin parhaita kavereita yli kymmenen vuotta.
Nyt me kasvetaan erilleen,
mutta mä en voi olla muutakuin huolissani susta.

Mä yritän keskittyä lukemiseen,
mut mun ajatukset karkaa suhun jatkuvasti.

Ja kaikki vaan yhden saatanan päiväkirjamerkinnän takia.

Ja voi helvetti että sä esität niin viatonta.
Mä nään sun lävitses vaikka mä en halua nähdä.
Mä haluaisin uskoa sun valheita.

Mikset sä kerro mulle totuutta?

Nyt vaan ammutte mut niin mun ei tarvi enää kärsiä näitten idioottien maailmassa.

Nyt päällimmäinen tunne ei enää ole huoli.
Nyt mä olen ärsyyntynyt.
Ja raivoissani.

Se vitun idiootti luulee luulee että mä en tajua mitä se oikeasti puuhaa.

Mä nielaisen tuskan mun sydämestä.
Mä sanon itselleni,
ettei hän ole sen arvoinen,
mutta se on vale.

Mä en tiedä milloin mä voin seuraavan kerran nukkua yöni rauhassa.

"Mä olen kyykyssä bussipysäkillä ja odotan.
On kylmä, mut mua heikottaa enkä kykene seisomaan.
Sä kävelet mun viereen, ja kysyt että mitä helvettiä mä maassa kykin.
Mä en vastaa ja sä jäät seisomaan, kuuntelet musiikkia ja mä katson sua.
Sä näytät onnelliselta, ja mä tunnen viillon sydämessäni aivan pienen hetken.
Kuin tikari olisi lävistänyt mun sydäntä silmänräpäyksen ajan.

Oliko se kateutta?

Kyllä se oli.

I never thouhg
I need you there beside me.
If you didn't knew yet,
I just want you to know this:
I love you, and I will love you forever,
Don't ever give up.

And that was what she said to her,
she get up,
she swang her hand for good bye,
took couple of steps,
and jumped right under the truck.

All she heard was a terrible noise when the driver tried to break.
And then she was gone.

She whispered,
I always needed you to be there beside me,
I always knew you loved me.
I won't ever give up.
I love you forever after.
I won't ever forget you.

She cried silently, standing on the bus stop
and whatched the snow falling on her best friend's dead body."

Vihdoinkin mun hengitys tasaantui.
Mä rauhoituin ja jatkan iltaani.

Mun olo on ihan turta. Mä oon maailmaa paossa täällä Nummelassa,
ja oon ollut tietokoneella vittu koko päivän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti