Jos tiiän et täs taistelus tuun ottaa henkisesti niin kovaa turpiin et tukka lähtee, niin miks ryhyn siihen ollenkaan? Kun parhaimmassakin tapauksessa mä häviän, ja pahimmassa tapauksessa menetän kaiken.
Onneks oon kovin mukautuvainen multipersoona, enkä tarvii miestä mun elämään. Sellanen on aina ilmestyny sillonku sellasta on vähiten odottanu.

Yli vuos bloggaamatta tänne.. Ja kaikki paitsi ensimmäinen postaus on aiheesta "epäonnistunut laihdutus", ja samalla tavalla jatketaan. Nyt vaan en aio käydä vaa'alla ennen maaliskuuta, sillä oon varma että rupeisin itkemään jos näkisin luvun nyt. On se alle 70, mut kuinka paljon... :(