I just wanna be with that one I never gonna get

Oikeasti. Vieläkin haikailen saman pojan (tai miehen nykyään) perään kuin viime vuonna. Ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä. *Huokaus*.

Kyseinen kaiffari haikailee yhden yhteisen kaverimme perään, joka tosin on varattu. Ehkä se on osasyynä siihen, etten ole kertonut kellekään.

Voisin sanoa, että rakastan häntä. Niin kauan olen katsellut vierestä, vuosi toisensa jälkeen.

Täältä varmaan löytyy viime joulun teksti, itku kurkussa laskien jouluruokien kaloreita, itkien mässätään lisää sapuskaa vaan, naminami.

Tää kuvaa hyvin aikaa viime joululomilla,

mä sain valita mun reitin.

Tottakai valitsin sen helvetin.

Mässäys taivashan se sitten oli, kyllä. Ei siinä mitään, kiloja on enemmän kuin vuosi sitten syksyllä. Toisaalta olen päässyt laihdutuksen makuun, vaikka tapani onkin sairaanpuoleinen kaikesta vastustuksestani huolimatta.

Vihaan itseäni nyt niin paljon, ei sitä voi kuvailla.

Itkettää.

What am I doing to myself?

Juuri tuolta minusta tuntuu, perfect pic.

Mitä me teemme itsellemme koko ajan?! Miksi? Miksi me emme syö, miksi me haluamme laihtua, mä en tiedä. Ajattelemme: Mä haluan olla laihempi, laihempana olisin kauniimpi. Miksi miksi miksi, se on avain kysymys.



Kukaan ei halua anoreksiaa itselleen, silti siihen aina joku päätyy. Yksikin on silti liikaa.



Se, mitä me haluamme, on Laihuus, siis Hoikkuus, me haluamme tulla huomatuiksi, kauniiksi, keskipisteiksi, haluttaviksi, me haluamme tulla hyväksytyiksi. Me haluamme, että ihmiset kadehtivat meitä.



Mutta EI, ei se niin mene.



Se mitä me saamme, on lohkeilevat, ohuen ohuet kynnet, harvat ja ohuet, KUIHTUNEET hiukset, lommoilla olevat posket, surkeat hampaat, osteoporoosin, masennuksen, ja paljon PALJON muuta, kuten aikaisen kuoleman joko oman käden kautta taikka sen hirviön, jota anoreksiaksi kutsutaan.

Toisaalta, minä laskisin anoreksian itsemurhaksi. Kuten tupakoinninkin sun muun aiheuttaman kuoleman.



Mitä minulle sitten tapahtui tänään?



5.40, päiväni alkaa: Heräsin, kun kaveri viereltäni lähti töihin. Nousin ylös, keitin teeveden, leikin koiran kanssa ja lähdin musiikin valinnaistunnille. Lukion joulujuhlaharjoitus, en edes ole lukiossa. No, sieltä pääsin kymmenen aikoihin ja kävelin kotiin. Vaihdoin vaatteita ja valmistauduin kenraaliharjoitukseen/juhlaan, nukuin hetken ja olin aikaisin harjoituksessa.


Harjoituksen jälkeen menin amikselle, katsomaan josko kaverit pääsisivät koulusta. No juu, hengailin sitten parin kaverin, olkoon T ja C, kanssa jotka törkeästi "feidasivat" rappukäytävään.


No, en minä siitä välittänytkään, läksin samalle kaverille jonka vierestä heräsin, käyttäkäämme hänestä nimeä I. I:n luona oli mukavaa, katsoimme edellis iltaisen elokuvan loppuun ja lähdin joulujuhlaan.


Mielialani koheni hiukan, kun sain moikattua ja sain vieläpä kohtuullisen iloisen moikkauksen takaisin tältä puolitutulta.

No, sitä iloa ei kestänyt montaa hetkeä.



"Hei hei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä..."





Siinä tämä päivä, jatkakaamme myöhemmin.

1 yö syntymäpäivään

1 yö tosiaankin. Tämä yö. Huomenna mä täytän 16-vuotta. Mitä mä oon tehny 16-vuoden aikana?

Ainoot asiat mitä tulee mieleen on tanssiminen ja laulaminen. Kumpikin on mun tekemänä hirveetä.

Mä mietin miten mä olisin voinu tehä kaiken toisin.

Viimesten kuukausien aikana mä oon ihan eristäytyny kaikesta.

Taas kerran toivoisin et voisin matkustaa ajassa.

Mua surettaa kamalasti, huomisen päivän pitäis olla jotenkin tärkee ja erityinen, mut se ei eroa muista mitenkään.

Tähänkö nyt on tultu? Mikään ei tunnu miltään. En mä halua olla näin turta.

16-vuotta mä oon vaan miettiny miten muokkaisin ittestäni täydellisen. Täydellisyyteen mä oon pyrkiny koko elämäni, ja epäonnistunut totaalisesti.

Vanheneminen ahdistaa.

Mä alotan ABC:n , niinkun varmasti sivupalkista näkyy. Vasta maanantaina siksi, että huomenna kumminkin tuputetaan jotakin pullaa nassuun :(

P.S, ex-parhaalla kaverilla (vielä tärkeä!) saattaa hyvinkin olla anoreksia. oon puhunu siitä täällä ennenkin ja kieltäny itteltäni sen mahollisuuden mut nyt se on pakko hyväksyä ja aion tehdä kaiken minkä voin hänen hyväkseen.

Heippa rakkaat lukijani<3

En ole kirjoittanut vähään aikaan, ja sinä vähänä aikana on alkanut paranemismyönteinen ajattelu ^^

Jos mulla olisi vaakakupit josta toinen olisi nykymaailman kauneuskäsityksen puolesta ja toinen vastaan, tuo jälkimmäinen olisi painavempi. Mutta koska sellaista ei nyt ole, niin täytyy tyytyä kuvitteluun.

Ja hiljaa hyvä lopulta tulee.

Näin tänään pitkäaikaista ihastustani. En taas saanut sanottua mitään ratkaisevaa, höpötin vaan yli-innostuneena ja häpesin itseäni jälkeempäin.

Silmätkin oli (ja on vieläkin) punaiset silmätulehduksen takia ja posket punaiset kuumeen takia, olin siis varmasti tosi edustavan näköinen.

Mun on PAKKO kertoo jollekin et mä oon NIIN sulaa suklaata sen edessä. En oo kehannu kertoa kenellekään, koska kaikkien muiden mielestä se on kaikkee muuta kuin tavoiteltava.

Kerron varmaankin huomenna kaverilleni. Mä en enää pysty pitää tunteita mun sisällä, ja sille tyypille itteleen en TASAN voi kertoa :/.

Sillä on huomenna 18-vuotis synttärit. Ehkä voisin lähettää onnittelu tekstarin? Kenties. Se ei oikeen perusta synttäreistä, ja oli kovasti baariin lähtemistä vastaan. Ei kuulemma ymmärrä mitä hienoo siinä on et mennään baariin heti ku ollaan täytetty 18.

No, mä vaan toivon ettei kukaan kerkee napata sitä mun nenän edestä. Mikä on aika todennäköistä tällä mun etanan etenemisvauhdilla.

Tänään on ollu jotenkin osittain tosi onnellinen päivä. Silmätulehduksesta ja kuumeesta ja yhestä v-mäisestä tyypistä huolimatta.
Toivotan teille oikein hyvää viikkoa!<3

Don't try to fix me I'm not broken

Heipä hei. Tuo ylläolevan kuvan olen napsaissut Tunisiassa "merirosvolaivalla", siellä ne piraatit hyppeli vaan mastoissa ja roikkuivat pää alespäin ja mitä kaikkee. Ihan kivaa sinänsä.

Mutta tuo niin nuin. Niin, siis. Mulla oli loppujen lopuks ihan hyvä päivä, vaikka vaaka näyttikin ihan tähtitieteellisiä summia, ja harkoissa olin ainoo joka ei osannu sitä tätä ja tota. Silti harkois on hyviä tyyppejä, ja kyllä sen painonki saa vielä laskemaan.

Hmm. Mä päätin ajattelin aloittaa jonkun projektin joka pitäis mut poissa syömästä. Opettelen siis soittamaan pianoa ja virittämään kitaran. Sitten opettelen pianolla laulun ja laulamaan samaan aikaan kun soitan. Ja virittämään kitaran ja soittamaan sitä ja laulamaan samaan aikaan. Siinä on moneks vuodeks projektia ^^

Ihastuin tänään yhteen biisiin. Se on jotenkin tunteellinen ja jotenki sopiva, en tiiä miten mut tykkään paljon. Evanescence - Hello.

Otsikkokin on ko. kappaleesta.

Mä löydän jatkuvasti uusia ihania lauluja. Niitä on jotenki hienoo kuunnella, niinku jossain sanottiin: musiikki muuttaa kaiken... :) Ihan oikeesti. Koulumatkasta tulee tuhat kertaa upeempi kun kuuntelee musiikkia.

Laulaminenki on ihanaa. Ei haittaa meneekö nuotit oikein, siitä tulee vaan hyvä olo. Terapiaa :)

Mun pitäis olla jo nukkumassa. Mä oon nukkunu niin huonosti viimeaikoina. Kauheita päänsärkyjä on tullu sen takia.

Jotain fiksumpaa enskerralla :)

Riko minut että ehjäksi tulla saan

Voi mä löysin mun joukkuekavereiden facebookeista ihania kuvia meiän joukkueesta!

Mä näytin yhessä kuvassa tosi hyvältä, mutten uskalla laittaa sitä koska siitä tunnistaa muittenkin tytsyjen naamat hyvin. On kuitenkin yks aika nätti kuva joka on kuitenki aika sumea, laitan sen tonne postauksen loppuun ^^

Mä päätin että seuraavasta maanantaista alkaa laihtuminen ihan oikeasti, ja siis BMI 20 sitten huhtikuussa. Isä alottaa myöskin, se lupas mulle, ja äiti yrittää parhaansa. Mä en kerro niille mun oikeeta tavoitetta, koska niitten mielestä jo BMI 21 on sairasta. En usko et lopetan laihduttamista siihen BMI 20, mut yritän ainakin olla tyytyväinen itseeni sillon.

Apuna käytän Healthy Weight Forumin laskuria, ja päätän luottaa sen todenmukaisuuteen. Mä haluan olla laihempi. Tuon mukaan mä pystyn pääsemään mun tavoitepainoon 12 viikossa, ja vikallakin viikolla saan syödä 373 kaloria joka päivä. Hahhah se on melkeen 400 kaloria! Mut luotan tuohon mielelläni.

Syy miksen aloita heti huomisesta eli sunnuntaista on se että musta jotenkin on aina tuntunut että kaikki uudet projektit pitää aloittaa viikon alusta, maanantaista. Silleen sen pitää onnistua. Tai kuukauden alusta esimerkiks, vaan ei keskeltä viikkoa.

Se ei myöskään tarkoita, että koko loppuviikko ahmitaan ittensä ihan täyteen niinkuin maailmasta loppuisi ruoka muuten. Vaan huominen ihan normaalisti, sitten palataan laihdutuksen pariin, eli tavallaan paluu arkeen.

Väsyttää. Mutta tässä se kuva, otettu kisoista tänä syksynä:

Don't worry be happy now!

Mä seuraan 13 blogia, mulla on 7 lukijaa :O Siis 7! Oho, ihmisiä oikeesti taitaa kiinnostaa mun blogi :) Koska mulle 7 lukijaa on aika hieno saavutus, niin moni jaksaa lukea sekopäisen tyttösen kirjoitelmia.

Aah, tänään on mennyt ihan kokonaan ahmimiseks. Mutta laitan siihen että eilen en syönyt mitään ja näin päin pois. Possuttelin kunnolla. Röh röh.

Meiän joukkueelle tulee kahden vanhan ohjelman lisäks vielä yks uus tälle kaudelle, siin on ihana musiikki, en muista nimeltä mut siitä tulee taas sellanen itketysohjelma ja ihanat puvut! Pitää laihtuu jo sitä pukua varten :)

Pääsisinpä joskus esiintymään silleen, että esitän laulaen ja soittaen akustisella kitaralla ite kirjottamani biisin...

Haavelusta tulikin mieleeni, ostinpa tänään ensimmäisen lisäosan The Sims 3:seeni! Maailmanmatkaaja, tosi hyvä peli on. Oonko koskaan sanonut, että Simsit on ehkä paras keino paeta paskoja päiviä ja todellisuutta? Saan tehdä itsestäni minkä näköisen vaan ja luoda itselleni ihan uuden ja ihanan ja jännittävän elämän!

Toinen hyvä keino on justiinsa nuo FanFic -tarinat. Voit kuvitella vaikka itsesi johonkin peliin tai elokuvaan tai kirjaan, ja saat toteuttaa kaikki unelmas siellä!

 Mutta kun lopulta tajuan olevani oikeassa maailmassa, se pistää itkettämään.

Mutta näin, tässä ompi web-kameralla otettu kuva piiroksestani jonka tuhersin viime vuonna:

Tykkään ite ainakin tuosta, suttuinen ja alkeellinen juu, mutta hyvä minun piirtämäkseni.

Taidan mennä juomaan alakertaan! :)

Klo 13:27, mennyt mukillinen kahvia.

Eilen olin aika musikaalisella tuulella. Lauloin koko päivän.

Meillä on luokan juttu että me tehdään jokaiselle oma sähkökitara. Omani on jo hyvällä mallilla, lähempänä valmista.

Harmi että pidän enemmän akustisesta kitarasta, sen ääni on ihana. Pitää opetella soittamaan, ettei kitara mene sitten ihan hukkaan.

Syömättömyydestä tulee koko ajan helpompaa. Tarvii vaan ajatella itsekkäästi, että teen tämän Itselleni, en kenellekään muulle. Että tämä on itseni antama syntymäpäivälahja Itselleni. Etten laihduta miellyttääkseni muita.

En malta odottaa että olen tavoitteessani.

Sitä odotellessa voin vain opetella pitämään itsestäni sellaisena kuin olen. Opettelen katsomaan peiliin ja pitämään siitä mitä näen.