Kyseinen kaiffari haikailee yhden yhteisen kaverimme perään, joka tosin on varattu. Ehkä se on osasyynä siihen, etten ole kertonut kellekään.
Voisin sanoa, että rakastan häntä. Niin kauan olen katsellut vierestä, vuosi toisensa jälkeen.
Täältä varmaan löytyy viime joulun teksti, itku kurkussa laskien jouluruokien kaloreita, itkien mässätään lisää sapuskaa vaan, naminami.
Tää kuvaa hyvin aikaa viime joululomilla,
mä sain valita mun reitin.
Tottakai valitsin sen helvetin.
Mässäys taivashan se sitten oli, kyllä. Ei siinä mitään, kiloja on enemmän kuin vuosi sitten syksyllä. Toisaalta olen päässyt laihdutuksen makuun, vaikka tapani onkin sairaanpuoleinen kaikesta vastustuksestani huolimatta.
Vihaan itseäni nyt niin paljon, ei sitä voi kuvailla.
Itkettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti