Jonka vuoksi olen itkenyt useat yöt?
Jolle en uskaltanut kertoa tunteistani, en uskaltanut halata,
jota ajattelin vaikka seurustelin muiden kanssa?
Parhaiten saatatte muistaa hänet seuraavasta, tarinan kaltaisesta postauksesta:
No need to tell anyone
"...Mut nyt se on ohi.
Mä oon siirtynyt eteenpäin.
Se yksi, joka on aina ollut mun silmien edessä.
Vasta nyt,
kaiken tuon jälkeen mä näen kirkkaasti.
Tuosta ruudusta, ja aikanaan ikkunasta,
on koko sen ajan näkynyt haalea kuva.
Siinä on joku toinen.
Siinä on poika jonka tapasin ollessani kolmetoista.
Poika oli viisitoista.
Nyt poika on jo melkein mies.
Nyt vasta näen hänet kunnolla.
Kaikkien edellisten aikana olen ajatellut häntä.
Mä nään sut aivan uudessa valossa.
Nyt mä en saa enää ajatuksiani pois susta.
Taas mä huomaan kelaavani nauhaa.
Kelaan meidän yhteisiin hetkiin.
Uudelleen, uudelleen, uudelleen...
Onko susta koskaan tuntunut siltä,
että sä et ole täällä?
Että sä kuulet ja näet,
muttet ole henkisesti siellä?
Katselet maailmaa jonkinlaisen ruudun läpi.
Nimittäin musta tuntuu siltä.
Koko ajan.
Enkä mä saa sitä loppumaan."
Me olemme yhdessä. Vasta 3 kuukautta seurustelua takana, mutta yhdessä yhtä kaikki.
En vieläkään oikein jaksa uskoa tätä todeksi... No, eipä hänkään.
Vieläkin ihmetellään sitä miten tässä näin pääsi käymään.
Kun jotakin toivoo, sen voi saavuttaa tekemällä ahkerasti jotain asian eteen.
Hauskinta on se, että olen lihonut n. 20 kiloa sitten syksyn 2009. Tosin olen laihtunut tuosta 20 kilosta jo 10 kiloa, mutta yhtä kaikki. Ja silti, tämän kokosena mulla on poikaystävä joka ei välitä siitä.
Tyhmintä taas on se, etten voi sietää sitä, että muhun kosketaan koska vihaan itseäni enemmän kuin ehkä koskaan ennen. Tottakai, kun painoindeksi on 27,2 ja on taipumusta itseinhoon sekä muuhun schaisseen.
Mut painosta ja muusta paskasta lisää jossain toisessa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti