Turpiinhan siinä tuli, ja aika kovalla rytinällä. Henkisesti.
Ite otin vastuun tekemisistäni, ja menetin kaiken. Otin riskin, tiesin ehkä lopputuloksen, ja sitten kaikki levis käsiin. Oon pitäny itteni kasassa, ainakin melkein, mutta muut langat kirposivat käsistä.

Toisaalta oon tyytyväinen, toisaalta muutin koko elämäni. En oo viimesen päätökseni jälkeen pysähtyny hetkeksikään miettimään seuraamuksia. Menny ihan täysillä kohti jotain mitä en edes tiedä.
Tässä pitäs vielä oman pään pysyä mukana?
Oon sekaisin kaikesta.

Paskahan se kaatuu niskaan, itteensä saa taas syyttää.
Mitäs ei pitäny muistiinpanovälineitä aina mukana, ne pitäis aina muistaa kun on tän pään kanssa liikenteessä.

Huomenna hoidan asioita. Sille on koko päivä aikaa. Muistais vaan mitä ne oli!